Aika vaan lentää niin äkkiä, mutta pitkästä aikaa musta kuulee taas. Elina on hyvästelty omalle matkalleen Australiaan (Elinan blogiin pääset tästä) ja ihana kuulla, että Elinalla on kaikki hyvin. Paljon paljon haleja sinne kauas!! Viime päivinä on myös hoideltu viimeset rokotukset ja tuberkuloositestit. Ja sitten on ollu se ihana ripari, jossa olin isosena.
"Don't cry because it's over, smile because it happened."
Riparilla havahduin taas kerran oikeesti siihen faktaan, että mä lähden. Monena iltana tajusin sen taas. 27 päivän päästä jätän Seinäjoen ja siitä seuraavana aamuna mun lento lähtee. Tajusin, että en tuu näkemään niitä uusia rakkaita ripari-ihmisiä pitkään aikaan, enkä myöskään muita ystäviä, perhettä, isovanhempia tai muita sukulaisia, enkä enää kulje Seinäjoen kaduilla tai elä koko Suomessa. En mee enää rutiininomasesti lukioon joka aamu, en nää joukkuetta monta kertaa viikossa enkä oo täällä lähellä mun rakkaimpia ihmisiä. Musta tuntuu, että puhun aina näistä samoista asioista, mutta toivottavasti kestätte sen, haha XD
Mutta vaikka muutamat viime päivät onkin ollu raskaita monestakin eri syystä, oon samalla tuntenu niin paljon kiitollisuutta. Monet ihanat ihmiset on tukenu ja lohduttanu huonon hetken aikana ja auttanu mut niiden yli. Kiitos ♥
Oon saanu uusia tärkeitä ihmisiä mun elämään, uusista muistoista puhumattakaan. Oon lyhyesti sanottuna tuntenut niin paljon iloa ja surua yhtäaikaa.
 |
| ~ Tuun ikävöimään teitä niin paljon, mutta mä tiedän, että me nähdään vielä. KIITOS hn6b15 ♥ |
"Älä pelkoa tulevaisuuden,
älä onnen tai onnettomuuden,
me olemme tässä ja nyt ja se riittää.
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen,
iloon ja ukkosen jylinään."
Sitten vähän mun lähtöfiiliksiin. Usein monet kysyy, että jännittääkö mua lähtö, johon vastaan aina samalla tavalla. "Kyllä jännittää, paljon." Mutta tää jännitys on sellasta odottavaa, useimmiten sellasta 'voisinko jo lähteä' -fiilistä. Mulla on hyvät fiilikset mun tulevasta kotipaikasta, hostperheestä, koulusta ja muutenkin oon niin innoissani! Ja niinku monet on mulle sanonu ja antanu neuvoja, mä tuun ottamaan kaiken irti mun vuodesta mikä vaan ikinä on mahdollista. Mä taistelen niinä huonompinakin päivinä ja mä yritän nauttia jokaisesta hetkestä. Ihan täysillä. Ja niinku joku mulle sanoi; Elää niinkuin Amerikkalainen.
Ja koska hyvästit vaan kuuluu tähän vaihtoonlähtemiseen, ei niitä voi mitenkään skipata. Hyvästit on ainakin mulle se kaikista haikein asia tässä koko jutussa, mutta nekin on vaan pakko kohdata jossakin vaiheessa. Mulla niiden aika on alle kuukauden päästä, ja monille joudun sanoa jo ennen sitä, ihan muutamienkin päivien sisällä. Se ei tuu olemaan helppoa sanoa hyvästejä, ja en voi sanoa etteikö mua yhtään pelottais, mutta lohdutukseksi tähän asiaan itselleni ja myös muille; mä tulen kyllä takaisin.
Nyt loppuun vielä yks uus tän hetken lempparilaulu.
Take care,
Miila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti