ONE MONTH ALREADY

Heippa taas!
Mulla ei nyt valitettavasti oo aikaa kirjotella parempia kuulumisia, kuvia tai muutenkaan tehdä tästä postauksesta mitenkään tosi hienoa, mutta tunsin silti suurta tarvetta ja halua julkasta tää postaus, ja koska koko ens viikonloppu ollaan Phoenixissa (!!!!), niin mulla ei silloinkaan jää aikaa julkasta tätä teille. Eli siis, pahoittelut kehnosta ulkonäöstä ja sönköttävästä tekstistä, mutta toivottavasti saatte tästä postauksesta edes jotain irti!

Mun ensimmäisenä Amerikan kuukautena oon...

• kokenut jo 3 football peliä (school spirit, i love you!)
• maistanut maailman parasta chocolate frozen yoghurtia
• syönyt kuin amerikkalainen (... XD)
• tykästynyt peanut butteriin
• totutellut amerikkalaiseen (lue hektiseen) arkeen, joka välillä onkin lyönyt mua kovaa kasvoille (tunnetusti kun oon kova stressaamaan...)
• käynyt ekat viikot high schoolia
• yrittänyt hymyillä läpi vaikeiden hetkien
• totutellut kuumiin lämpötiloihin päivällä (mutta nyt aamut ja illat rupee jo vähän viilenemään, alle 20 asteeseen siis...)
• totutellut tähän korkeeseen vuoristoilmastoon
• itkenyt koulustressiä ja kieliongelmia
• pelannut vaikka ja mitä pelejä perheen kanssa, funfun! (esim. just tultiin kotiin pelaamasta tennistä...)
• käynyt perheen kanssa ihailemassa punertavia hiekkadyynejä
• viettänyt muutamat leffaillat siskojen kanssa
• kokenut yhdet american partyt (ja voin sanoa, että täälä party-sanalla on aivan eri merkitys!! party = hengailua ja yhdessäoloa) 
• ihmetellyt amerikkalaisia kauppoja ja sitä, kuinka isoa kaikki täälä onkaan
• hiking x3 ja aiettä kuinka mä nautinkaan siitä ja näistä vuorista ja maisemista täälä!
• pelannut jo monia soccerpelejä mun uuden joukkueen kanssa, ja vaikka pelit ei kovin hyvin aina ookkaan menny, mä rakastan tätä kannustavaa ryhmähenkeä! (ja samalla haluaisin halata mun koko joukkuetta Suomessa, ootte huippuja!)
• viettänyt monia hauskoja hetkiä perheen ja sisarusten kanssa
• saanut lukuisia kommentteja mun aksentista
• kohdannut monia ongelmia englannin puhumisessa, hah hah...
• kokenut niin upean hetken ennen yhtä soccerpeliä, kun seistiin joukkueen kanssa kentällä pelaajaesittelyssä, Utahin upeat vuorimaisemat ympäröi meitä, Amerikan lämmin tuuli puhalsi ja Amerikan kansallislaulu soi. Siinä hetkessä tunsin itseni onnelliseksi. (ja se hetki oli jotenkin tosi epärealistinen... täälä sitä ollaan, maailman toisella puolella!)
• joutunut pitämään jo ensimmäisen suullisen puheen mun health education tunnilla (ja voin kertoa, että mä en nauttinut... XD)
• viettänyt mukavia hetkiä muutamana perjantai-iltana kavereiden kanssa
• kokenut amerikkalaisen kirkon
• skypetellyt perheelle Suomeen (ja ei, en onnistunu välttämään muutamia kyyneliä... ootte mielessä, love u so much!)
• saanut lukuisia ihmetteleviä kysymyksiä mun hammaskorusta (ihan tosi, täälä kenelläkään ei oo hammaskorua ja monet luulee, että tää koru on porattu mun hampaasta läpi..)
• päässyt shoppailemaan jo muutamia kertoja amerikkalaiseen ostoskeskukseen
• saanut kokea Timpanogos -nimisen luolan, jonne vaellettiin yks päivä yhdessä siskojen ja momin kanssa
• tuntenut suurta kiitollisuutta mun hostperheestä
• nauranut mun joukkuekavereiden kanssa valehtelematta 10 minuuttia putkeen ja niin paljon, että mahaan sattui
• saanut niin söpön homecoming kutsun (!!) ... 
• ... ja löytänyt täydellisen mekonkin jo sinne!
• tuntenut kaikki mahdolliset tunteet läpi (oon myös tuntenu itseni yksinäiseksi ja rakastetuksi, samaanaikaan)
• kohdannut ikävän, itkun ja ahdistuksen
• kokenut amerikkalaiset buffetruokailun (ja kyllä, jälkiruokapöydät oli valehtelematta melkein 3 kertaa pidemmät kuin Suomessa normaalisti koko seisovapöytä... XD)
  
  

  Tässä siis vähä ensimmäisen kuukauden tapahtumia ja kokemuksia! Toivottavasti Suomessa kaikki on hyvin. Täällä tähän päivään on mahtunu taas ihan jokaista tunnetta, haha. Mutta nyt mun täytyy suunnata kohti yöunia ja seuraavaa koulupäivää,

   love ya and take care! 

  
  

  With hugs, Miila 

UPDATE

Heippa kaikki rakkaat!
Väsynyt Miila kuittaa. Viimeset viikot ollaan menty lujaa, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kokoajan on ollu kaikenlaista tekemistä, eikä rentoutumiselle oo juurikaan jääny aikaa. Mutta mä todellakin tykkään kun on paljon tekemistä, sen takia oonkin jo päässy kokemaan niin monia uskomattomia juttuja! Ja sen takia ei myöskään oo ollu aikaa miettiä ja ikävöidä kotisuomea niin paljoa.

Joka viikonloppu on ollu suunnitelmia ja itseasiassa ei olla oltu yhtäkään lauantaipäivää kokonaan kotona! Myöskin ainakin seuraavat 3 viikonloppua on jo täynnä ohjelmaa ja voi kuinka innoissani mä oonkaan! Ensin viikonloppureissu Arizonaan, Phoenixiin sukulaisten luo, sitten boating ja water skiing sukulaisten kanssa myöskin, ja sitä seuraavana lauantaina lokakuun 3. päivänä onkin jo Homecoming! I'm supersuper excited! (Tästä lisää myöhemmin...)
Myös mun synttäripäivä on reilun viikon päästä ja homecoming-viikko lähestyy, eli niin sanotusti "arkeen mahtuu myöskin pientä juhlaa".

Voin kertoa, että elämä ja arki täällä maailman toisella puolella on paaaljon perhekeskeisempää ja hektisempää, joka on ollu mulle aika suuri muutos. Arki koostuu tällähetkellä pelkästään koulusta ja soccerista ja illat kuluu perheen kanssa syöden päivällistä ja kotitehtäviä tehden. On turha edes kuvitella, että aikaa riittäisi vielä johonkin muuhun. Täällä nuoret hengailee ja viettää aikaa yleensä yhdessä vaan viikonloppuisin, ja sunnuntait on tavallisesti rennompia päiviä, jotka vietetään perheen kanssa ja monet perheet käy silloin kirkossa, niin kuin myös mun perhe. Tuun varmasti jossakin vaiheessa kertomaan tarkemmin millasia mun päivät täällä yleensä on, tai tekemään jonkinlaisen "my day" -postauksen. Viikoilla mulla kuitenkaan ei yleensä jää paljoa aikaa miettiä blogia (ainakaan nyt soccerkauden aikana), mutta yritän parhaani mukaan pitää teitä edes vähän ajantasalla!

 Nyt kuitenkin vähän vielä fiiliksiä. Fiiliksiä, joita on vaikea pukea sanoiksi. Fiiliksiä, joista ei aina itekään tiedä mitä ne tarkoittaa. Oon tajunnu viimestään nyt sen, että on todellakin mahdollista tuntea monia eri tunteita samaan aikaan. Kiitollisuutta, iloa, onnellisuutta, epävarmuutta, ikävää... Mulla on ollu vaikeita hetkiä sopeutua koulunkäyntiin englanniksi, joka onkin tuottanu mulle monia stressaavia hetkiä. Vaikka aina oonkin täällä tilanteista selvinny mun englannilla, silti tahtoisin PALJON enemmän rohkeutta käyttää sitä. Vain käyttämällä se voi parantua, tiedän sen. Mutta ihan niinkuin kotisuomessakin, mulla on täällä niitä parempia päiviä ja hetkiä, ja myös niitä huonompia. Onneksi mulla on täälläKIN niin rakastava ja ihana perhe, että he ovat tukeneet ja auttaneet läpi vaikeidenkin hetkien. En voisi olla yhtään kiitollisempi.

Pian ensimmäinen Amerikan kuukausi takana (hullua!) ja vielä siis 9 edessä. En malta odottaa mitä kaikkea ne tuokaan mulle tullessaan! Toivottavasti pikkuhiljaa englanti lähtis rullaamaan sujuvammin ja sitä kautta arki pyörimään paremmin. Yksi isoiso reissu on ainakin tiedossa yhdessä muiden alueen vaihtarien kanssa Helmikuussa, ja monia niin ihania suunnitelmia perheen kanssa!

my very first american selfie, haha.

Oon pahoillani, että tän postauksen kuvasaldo on tosi heikko, mutta lupaan yrittää parantaa! Seuraavaksi tuun tekemään postauksen siitä mitä mun ensimmäinen kuukausi täälä on oikeen pitäny sisällään. Siihen asti take care ja tsemppiä kaikille kouluun ja koeviikkoon! Ootte mielessä.

With love, Miila

SOFT LANDING CAMP & THE FIRST ONE FROM USA

Heippa kaikki sielä rapakon toisella puolen!

Vihdoin sain aikaseks tehdä mun ensimmäisen postauksen täältä Amerikan päästä! Täälä mulla takana jo reilu 2 viikkoa, ja vaikka mitä oon jo kerenny näkemään ja kokemaan. Niin paljon kaikkea hyvää, mutta on mukaan mahtunu myös niitä vaikeampia hetkiä. Nyt kuitenkin tiedätte, että elossa siis ollaan, hahah!

Tuun tekemään paremman postauksen ensimmäisten viikkojen kuulumisista ja siitä, miten mulla täälä menee. Tuun kertomaan myös tarkemmin mitä kaikkea mun ekat viikot on täälä Utahissa oikeen pitäny sisällään. Nyt kuitenkin vaan tämmöset pikakuulumiset ja enemmän asiaa Nycistä!

Mun vuosi alkoi siis Soft Landing Campillä New Yorkissa ja voin kertoa, että se kaupunki oli just kaikkea sitä, mitä siitä voi edes kuvitella. Ihan niinkuin elokuvissa, niin huikea ja sanoinkuvaamaton. Ja vitsit millasten ihmisten kanssa mä sainkaan sen kokea! Vaikka kokonaisia päiviä oli vain kolme, nähtiin me silti niin paljon. Lower & Upper Manhattan, Rockefeller Center / The Top Of The Rock, Time Square, Brooklyn Brigde, Soho, Central Park, Jersey Carden Outlet Mall ja paaaljon muuta! Lisäksi mm. syötiin maailman parhaat hampurilaiset ShakeShack nimisessä paikassa, naurettiin monta kertaa niin paljon että mahaan sattui, kärsittiin jet lagista, totuteltiin englannin kieleen ja yli 30asteen lämpötiloihin ja yksinkertaisesti nautittiin ja ihmeteltiin sitä, että nyt meidän vaihtovuosi on oikeesti alkanut. Annetaan nyt kuvien puhua puolestaan!

Lopuksi haluan vielä mainita yhdestä iloisesta asiasta, joka muutama päivä sitten kantautui mun korviin tänne kauas. Mun serkku on mennyt kihloihin, joten suuret onnittelut sinne!! :-)

Nyt Amerikka hiljenee ja painuu nukkumaan, huomenna koulu ja soccer harjoitukset taas kutsuu.
Paljon haleja Suomeen ja take care!

With love, Miila

IT'S TIME TO GO

Heippa kaikki rakkaat!
Mistäköhän sitä edes oikeen alottais. Okei, ehkä siitä, että mä oon tällä hetkellä matkalla Helsinkiin. Matkalla neljän New York -päivän jälkeen Utahiin, Monroeen. Matkalla kohti mun Amerikan vuotta ja elämää. Matkalla kohti mun unelmia. Ja niin, nyt oon jättänyt Seinäjoen tutut kadut taakseni. Kodin, isoveljet, ystävät, sukulaiset. Kaiken tutun ja turvallisen.

Elikkä siis mun seikkailu alkaa huomenna aamulla, kun lento lähtee Tukholman kautta kohti New Yorkia. Exploriuksen vaihtovuoden hintaan kuuluu siis 4 päivän aloitusleiri eli Soft Landing Camp Nycissä, jossa yhdessä pohjoismaalaisten vaihtarien kanssa tutustutaan kaupunkiin, kierretään kaikki tunnetuimmat nähtävyydet, kulutetaan ensimmäiset dollarit alennusmyynneissä (aivitsit mä nautin!!), kärsitään varmasti jet lagista ja muutenkin vietetään aikaa yhdessä ennen perheisiin siirtymistä! 
My nyc girls, Emilia and Tuva, are you ready ?! ;-)
19. päivä mun matka jatkuu Phoenixin kautta Salt Lake Cityn lentokentälle ja sieltä sitten edelleen pikkuruiseen Monroeen.

"We travel not to escape life, but for life not to escape us."

Nyt fiiliksiin. Jännittää, innostuttaa (voiko noin edes sanoa?), itkettää, hymyilyttää ja myös vähän pelottaa. Kaikkea samaan aikaan. En tiedä kuinka se on edes mahdollista, mutta siltä musta oikeesti vaan tuntuu. Huomenna tämä tyttö kohtaa aivan viimeset hyvästit ja kyyneleet, kun on aika seisoa lentokentällä kera mun jäätävän kokosten matkalaukkujen, ja sanoa heipat äitille ja iskälle 10 kuukaudeksi. Ja jos jotain oon näistä monista hyvästeistä viikkojen sisällä oppinu, niin kaikista pahinta on katsoa viimeisen kerran taakse ja kyyneleet silmissä tajuta, että nyt on tullu se aika. Aika hyvästellä. Aika lähteä kauas maailman toiselle puolelle.
  
Musta tuntuu tällä hetkellä sille, että tätä kaikkea ei voi edes täysin sisäistää ennenkuin se on oikeesti tapahtunut. Ennenkuin on oikeesti astunut yksin lentokoneeseen ja tajunnut esimerkiksi sen, että siitä lähtien kaikki täytyykin hoitaa englanniksi (joka ei muuten tän tytön vahvuuksiin kuulu... mutta eiköhän se siitä sitten pikkuhiljaa!). Ymmärtänyt, kuinka erilaista elämä tulee olemaan ilman tuttuja läheisiä ihmisiä konkreettisesti ympärillä. Laskeutunut Salt Lake Cityn kentälle ja kohdannut faktan, että koko elämä täytyy nyt rakentaa uudestaan sinne. Tehdä talosta koti, tuntemattomista ihmisistä toinen perhe ja kaverit, Monroesta kotikaupunki... Luoda kaikki alusta. Mutta hei, kaikki tulee varmasti olemaan sen arvoista!

Niinkuin tosi monet ihmiset on mulle sanonu, että tästä vuodesta tulee varmasti unohtumaton ja yks parhaista mun elämässä.  Helppoa se ei tuu olemaan, mutta ainakin se tulee opettamaan niin paljon. Tällä hetkellä on niin levoton olo, ettei tiedä mitenpäin pitäisi olla, mutta mä olen valmis. Valmis kokemaan Amerikan elämän vuodessa.

"It's not a year in your life, it's a life in a year."

Tän sanominen tuntuu samalla niin siistiltä, hullulta ja oudolta, mutta seuraavan kerran musta kuuluu kirjaimellisesti maailman toiselta puolelta. Koulu mulla alkaa 25.päivä ja jo sitä ennen meillä on pieniä suunnitelmia hostperheen kanssa. Juuri sen takia en voikaan luvata mitään postaustahdista, mutta halukkaille onkin mahdollisuus seurata vähän helpommin mun vuotta instagramista, ja sieltä mut löytää nimellä @miilaq. Toivotaan, että sen suurempia mutkia ei tulis matkaan, ja että kaikki sujuis hyvin!

 Tsemppiä kovasti kaikille kouluun ja yrittäkäähän nauttia vielä lämpimistä säistä! Ootte todellakin mun ajatuksissa. Se on kirjaimellisesti menoa nyt.
On tullu aika toteuttaa unelmia. 
Less than 22 hours to go! 
Haleja, Miila