Heippa kaikki rakkaat!
Väsynyt Miila kuittaa. Viimeset viikot ollaan menty lujaa, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kokoajan on ollu kaikenlaista tekemistä, eikä rentoutumiselle oo juurikaan jääny aikaa. Mutta mä todellakin tykkään kun on paljon tekemistä, sen takia oonkin jo päässy kokemaan niin monia uskomattomia juttuja! Ja sen takia ei myöskään oo ollu aikaa miettiä ja ikävöidä kotisuomea niin paljoa.
Joka viikonloppu on ollu suunnitelmia ja itseasiassa ei olla oltu yhtäkään lauantaipäivää kokonaan kotona! Myöskin ainakin seuraavat 3 viikonloppua on jo täynnä ohjelmaa ja voi kuinka innoissani mä oonkaan! Ensin viikonloppureissu Arizonaan, Phoenixiin sukulaisten luo, sitten boating ja water skiing sukulaisten kanssa myöskin, ja sitä seuraavana lauantaina lokakuun 3. päivänä onkin jo Homecoming! I'm supersuper excited! (Tästä lisää myöhemmin...)
Myös mun synttäripäivä on reilun viikon päästä ja homecoming-viikko lähestyy, eli niin sanotusti "arkeen mahtuu myöskin pientä juhlaa".
Voin kertoa, että elämä ja arki täällä maailman toisella puolella on paaaljon perhekeskeisempää ja hektisempää, joka on ollu mulle aika suuri muutos. Arki koostuu tällähetkellä pelkästään koulusta ja soccerista ja illat kuluu perheen kanssa syöden päivällistä ja kotitehtäviä tehden. On turha edes kuvitella, että aikaa riittäisi vielä johonkin muuhun. Täällä nuoret hengailee ja viettää aikaa yleensä yhdessä vaan viikonloppuisin, ja sunnuntait on tavallisesti rennompia päiviä, jotka vietetään perheen kanssa ja monet perheet käy silloin kirkossa, niin kuin myös mun perhe. Tuun varmasti jossakin vaiheessa kertomaan tarkemmin millasia mun päivät täällä yleensä on, tai tekemään jonkinlaisen "my day" -postauksen. Viikoilla mulla kuitenkaan ei yleensä jää paljoa aikaa miettiä blogia (ainakaan nyt soccerkauden aikana), mutta yritän parhaani mukaan pitää teitä edes vähän ajantasalla!
Nyt kuitenkin vähän vielä fiiliksiä. Fiiliksiä, joita on vaikea pukea sanoiksi. Fiiliksiä, joista ei aina itekään tiedä mitä ne tarkoittaa. Oon tajunnu viimestään nyt sen, että on todellakin mahdollista tuntea monia eri tunteita samaan aikaan. Kiitollisuutta, iloa, onnellisuutta, epävarmuutta, ikävää... Mulla on ollu vaikeita hetkiä sopeutua koulunkäyntiin englanniksi, joka onkin tuottanu mulle monia stressaavia hetkiä. Vaikka aina oonkin täällä tilanteista selvinny mun englannilla, silti tahtoisin PALJON enemmän rohkeutta käyttää sitä. Vain käyttämällä se voi parantua, tiedän sen. Mutta ihan niinkuin kotisuomessakin, mulla on täällä niitä parempia päiviä ja hetkiä, ja myös niitä huonompia. Onneksi mulla on täälläKIN niin rakastava ja ihana perhe, että he ovat tukeneet ja auttaneet läpi vaikeidenkin hetkien. En voisi olla yhtään kiitollisempi.
Pian ensimmäinen Amerikan kuukausi takana (hullua!) ja vielä siis 9 edessä. En malta odottaa mitä kaikkea ne tuokaan mulle tullessaan! Toivottavasti pikkuhiljaa englanti lähtis rullaamaan sujuvammin ja sitä kautta arki pyörimään paremmin. Yksi isoiso reissu on ainakin tiedossa yhdessä muiden alueen vaihtarien kanssa Helmikuussa, ja monia niin ihania suunnitelmia perheen kanssa!
Oon pahoillani, että tän postauksen kuvasaldo on tosi heikko, mutta lupaan yrittää parantaa! Seuraavaksi tuun tekemään postauksen siitä mitä mun ensimmäinen kuukausi täälä on oikeen pitäny sisällään. Siihen asti take care ja tsemppiä kaikille kouluun ja koeviikkoon! Ootte mielessä.
With love, Miila
Väsynyt Miila kuittaa. Viimeset viikot ollaan menty lujaa, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kokoajan on ollu kaikenlaista tekemistä, eikä rentoutumiselle oo juurikaan jääny aikaa. Mutta mä todellakin tykkään kun on paljon tekemistä, sen takia oonkin jo päässy kokemaan niin monia uskomattomia juttuja! Ja sen takia ei myöskään oo ollu aikaa miettiä ja ikävöidä kotisuomea niin paljoa.
Joka viikonloppu on ollu suunnitelmia ja itseasiassa ei olla oltu yhtäkään lauantaipäivää kokonaan kotona! Myöskin ainakin seuraavat 3 viikonloppua on jo täynnä ohjelmaa ja voi kuinka innoissani mä oonkaan! Ensin viikonloppureissu Arizonaan, Phoenixiin sukulaisten luo, sitten boating ja water skiing sukulaisten kanssa myöskin, ja sitä seuraavana lauantaina lokakuun 3. päivänä onkin jo Homecoming! I'm supersuper excited! (Tästä lisää myöhemmin...)
Myös mun synttäripäivä on reilun viikon päästä ja homecoming-viikko lähestyy, eli niin sanotusti "arkeen mahtuu myöskin pientä juhlaa".
Voin kertoa, että elämä ja arki täällä maailman toisella puolella on paaaljon perhekeskeisempää ja hektisempää, joka on ollu mulle aika suuri muutos. Arki koostuu tällähetkellä pelkästään koulusta ja soccerista ja illat kuluu perheen kanssa syöden päivällistä ja kotitehtäviä tehden. On turha edes kuvitella, että aikaa riittäisi vielä johonkin muuhun. Täällä nuoret hengailee ja viettää aikaa yleensä yhdessä vaan viikonloppuisin, ja sunnuntait on tavallisesti rennompia päiviä, jotka vietetään perheen kanssa ja monet perheet käy silloin kirkossa, niin kuin myös mun perhe. Tuun varmasti jossakin vaiheessa kertomaan tarkemmin millasia mun päivät täällä yleensä on, tai tekemään jonkinlaisen "my day" -postauksen. Viikoilla mulla kuitenkaan ei yleensä jää paljoa aikaa miettiä blogia (ainakaan nyt soccerkauden aikana), mutta yritän parhaani mukaan pitää teitä edes vähän ajantasalla!
Nyt kuitenkin vähän vielä fiiliksiä. Fiiliksiä, joita on vaikea pukea sanoiksi. Fiiliksiä, joista ei aina itekään tiedä mitä ne tarkoittaa. Oon tajunnu viimestään nyt sen, että on todellakin mahdollista tuntea monia eri tunteita samaan aikaan. Kiitollisuutta, iloa, onnellisuutta, epävarmuutta, ikävää... Mulla on ollu vaikeita hetkiä sopeutua koulunkäyntiin englanniksi, joka onkin tuottanu mulle monia stressaavia hetkiä. Vaikka aina oonkin täällä tilanteista selvinny mun englannilla, silti tahtoisin PALJON enemmän rohkeutta käyttää sitä. Vain käyttämällä se voi parantua, tiedän sen. Mutta ihan niinkuin kotisuomessakin, mulla on täällä niitä parempia päiviä ja hetkiä, ja myös niitä huonompia. Onneksi mulla on täälläKIN niin rakastava ja ihana perhe, että he ovat tukeneet ja auttaneet läpi vaikeidenkin hetkien. En voisi olla yhtään kiitollisempi.
Pian ensimmäinen Amerikan kuukausi takana (hullua!) ja vielä siis 9 edessä. En malta odottaa mitä kaikkea ne tuokaan mulle tullessaan! Toivottavasti pikkuhiljaa englanti lähtis rullaamaan sujuvammin ja sitä kautta arki pyörimään paremmin. Yksi isoiso reissu on ainakin tiedossa yhdessä muiden alueen vaihtarien kanssa Helmikuussa, ja monia niin ihania suunnitelmia perheen kanssa!
 |
| my very first american selfie, haha. |
Oon pahoillani, että tän postauksen kuvasaldo on tosi heikko, mutta lupaan yrittää parantaa! Seuraavaksi tuun tekemään postauksen siitä mitä mun ensimmäinen kuukausi täälä on oikeen pitäny sisällään. Siihen asti take care ja tsemppiä kaikille kouluun ja koeviikkoon! Ootte mielessä.
With love, Miila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti