ONE STEP CLOSER AGAIN

Heippa kaikki sielä ruudun toisella puolella! Mun viime viikkoina on taas kerenny tapahtua vaikka ja mitä. On vietetty juhannusta, pelattu futista (jossa itseasias on tällä hetkellä parin viikon treenitauko ja melkein kuukauden pelitauko!), tanssittu provinssissa mm. Calvin Harrisin tahtiin ja viime päivät vietettiin Helsingissä viisumihaastattelun ja hyvän seuran kera.

Mun juhannus koostu mökkeilystä, lukemattomista ruoka- ja herkkuövereistä ja ihan vaan rauhallisesta yhdessäolosta, vaikkakin meidän suvun naurukohtaukset ja kaiken maailman musiikit (korostaen sanaa kaiken maailman...) kuulu ihan varmasti toisellekki puolelle järveä. Mökillä on vaan aina niin ihanan rentouttavaa olla ja aiettä, mä tuun ikävöimään sitä niin paljon!

Muutamat päivät juhannuksen jälkeen, sain vihdoin mun Loimaan tytön mun luo. Emilia saapu torstaina Seinäjoelle ja jatkettiin iltaa provinssissa Calvin Harrisin, Elastisen, The Scriptin ja Passengerin kans. Meillä oli ihan huikee ilta ja mä en malta oottaa, että nään tän tytön taas 46 päivän päästä lentokentällä (MITÄ VITSIÄÄÄ?), kun meidän molempien seikkailu Jenkeissä alkaa. Emilian vaihtariblogiin pääset tästä :-)

"You have to take all the things life gives you and make the best out of them."

Vaihtoonlähtemiseen kuuluu yhtenä osana paksut paperipinot, suuret määrät muistettavia asioita ja lukemattomat merkinnät kalenterissa lääkäriajasta, rokotusajasta, hammaslääkäriajasta ja milloin mistäkin. Olin osannu varautua jo suureen työmäärään silloin 9 kuukautta sitten, kun ekan hakemuksen Exploriukselle lähetin, mutta sitä paperien määrää en ihan näin suureksi osannu kuvitella, haha. Kuitenkin kaikista paperihommista on selvitty, kunhan on rauhassa niitä täytelly ja ollu riittävän kärsivällinen. Hakemus, haastattelu, hakupaketti (Oivitsi sitä paperien määrää... Lääkärit, rokotukset, todistukset, kirjeet, kuvat ja mitä vielä, haha!), odottelu, sijotustiedot, viisumi ja uudestaan odottelu, vähän vaan erilaisilla fiiliksillä. Nyt harhaannuin jo vähä siitä aiheesta, josta mun oli tarkotus puhua, mutta noista kaikista vaiheista riittäis vaan niin paljo juttua! Onkohan täälä ketään kuka olis kiinnostunu erillisestä postauksesta liittyen noihin hakuvaiheisiin mun osalta?

Nyt kuitenkin pääasiaan, eli viisumiin. Eilen maanantaina kävin viisumihaastattelussa Jenkkien suurlähetystössä Helsingissä. Paikka oli tarkasti vartioitu ja tosi virallinen, mutta jännitin sitä aivan turhaan, koska todellisuudessa koko juttu meni tosi nopeesti! Muutamien paperien ja passin luovutus, sormenjäljet ja parit helpot kysymykset englanniksi. Älkää siis tulevat vaihtarit turhaa jännittäkö! Nyt kuitenkin viisumijututkin siis vihdoin selvät! Enää yksi rokotus, mahdollisesti tuberkuloositestin uusiminen ja tarvittaessa Amerikan futisjuttuihin liittyvien paperien täyttäminen. Eiköhän nää paperit pian lopu, haha :D Nyt kuitenkin ollaan siis taas konkreettisesti yksi askel lähempänä lähtöä!

Helsingissä vietettiin samalla miniloma äitin ja mun muutamien sukulaisten kans. Myös Emilian kans shoppailtiin (ja panikoitiin jo tulevaa lähtöä ja sitä, kuinka pian se jo on!) muutamat tunnit yhdessä! :-) Tänään aamulla mun kello soi viideltä ja lähdin hyvästelemään mun serkkua Virveä lentokentälle. Virven 3 viikon matka Brightonissa kielimatkalla alkoi ja oh my, mä niin vihaan hyvästejä... Onneks pian tuut takasin satoja kokemuksia rikkaampana, kera rusketuksen ja pienen brittiaksentin, eikö vaan ;-)

Nyt muutama sekalainen räpsy viime viikoilta, ettei tää postaus mee vaan tylsäks höpöttelyksi.

Mun kameran rullaan tallentu tältä Calvin Harrisin keikalta vaan muutama säälittävä yritys, mutta onneks Tuukka kivana isoveljenä anto luvan jakaa tää sen ottama huikee kuva teidän kans ;-)

Nauti sun matkastas ja nähdään 3 viikon päästä, oot hirmu rakas!

Huomenna mulla on tiedossa lisää hyvästejä, kun mun yksi parhaista ystävistä järjestää läksiäiset ja Elinan seikkailu Australian auringossa odottaa alle viikon päästä. Haleja!
Lisäksi reilun viikon päästä mun nokka kääntyy kohti Honkiniemeä. Tiedossa siis isostelua sielä ja toivottavasti onnistunut leiri! :-)
Ja hei, sääennusteiden mukaan pian saadaan vähä aurinkoa, lämpöä ja kesäfiilistä tännekkin. Vihdoin. Ja kuullaan seuraavan kerran heinäkuun puolelta. Ei vitsi, mihin aika vaan katoaa! (Tota lausetta ei voi sanoa liikaa, ihan tosi...)

Nauttikaa kesäisistä (toivottavasti...) säistä ja take care! :-)

DISTANCE MEANS NOTHING WHEN SOMEONE MEANS EVERYTHING

Just nyt musta tuntuu sille, että haluan jakaa vähän mun fiiliksiä teidän kanssa (ketkä ikinä sitten tätä satuttekaan lukemaan...). Oon nyt monesti lähiaikoina jopa säikähtäny välillä, kun oon ruvennu miettimään ajankulkua. Aivan kuten monet vaihtarit sanoo, aika tulee menemään nopeeta (niin täälä Suomessa, mutta myös sitten siellä Amerikan puolella) ja just nyt mulla on just semmonen olo, että mihin ihmeeseen tää aika vaan katoaa?

Avataampa vähän. 2 kuukautta mun lähtöön, viimesiin hyvästeihin ja siihen, että mun vaihtovuosi alkaa ensin New Yorkin leirillä. Siis 61 päivää, sehän on alle 10 viikkoa. Lisäksi vuosi 2015 alkaa pian huidella puolessa välissä (MITÄ?!). 3 viikon päästä joudun sanoa hyvästit vuodeksi yhdelle mun parhaista kavereista, joka matkaa Australiaan toteuttamaan unelmiaan. Näiden lisäksi, mulla on enää 5 (siis viis???) futispeliä ikinä jäljellä täälä Suomessa yhdessä mun rakkaan joukkueen kans. Ja viimeseksi, mä oon vuoden päästä takaisin kotona.

En tiedä kuulostaako noi teidän mielestä yhtään hullulta, mutta mun korvaan noi kuulostaa jotenkin niin oudoilta jutuilta.

@weheartit

Lisäksi haluan jakaa vähän ajatuksia siitä, miltä musta tuntuu jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse vuodeksi. Kaikki rakkaat ihmiset. Perhe, ystävät, sukulaiset.

Oon miettiny tätäkin paljon lähiaikoina. Niin paljon, että voin melkein luvata, että just sä joka tätä tekstiä nyt luet, oot ollu mun ajatuksissa edes hetken viime päivinä ja viikkoina. Oon miettiny monia ihmisiä, joita en edes sen kummemmin tunne. Ihmisiä, joita oon nähnyt vain muutamia kertoja. Ihmisiä, jotka merkitsevät mulle enemmän kun oon edes ite ennemmin tajunnu. Ja ihmisiä, joiden todellisen merkityksen ja arvokkuuden ymmärtää vasta, kun tajuaa joutuvansa olemaan erossa heistä pitkään. Ja todella harvoille näistä ihmisistä oon saanu oikeesti kerrottua asiasta. Juuri siksi mä tahdonkin nyt kirjottaa tästä aiheesta.

 Sain viime viikolla yhden yllättävän halauksen, (aivan yllättävässä paikassa ja yllättävään aikaan, uskokaa tai älkää...) jonka antaja toivottikin mulle samalla hyvää vaihtovuotta. Sanoin takaisin vaan, että kyllä me vielä nähdään ennen mun lähtöä. Mutta nyt jälkeenpäin tää "hyvästely" sai mut miettimään asioita. Mitä jos en kerkeäkään näkemään kaikkia mulle rakkaita ihmisiä? Jos en saakkaan kerrottua kaikille kuinka paljon mä tuun niitä ikävöimään?

Oon monet päivät ja illat (yöt...) miettiny kaikkia niitä huikeita Suomi-hetkiä, joita tuun ihan varmasti Amerikassa ikävöimään. Oon itku silmässä miettiny, että mitä mä sitten teen kun tarvin teitä ja oottekin tuhansien kilometrien päässä? Miten mä selviän?

Mutta just niiden huikeiden muistojen ja sen ajatuksen avulla, että mä tuun kyllä takasin, mä tiedän, että tuun selviämään. 12 kuukauden päästä me voidaan taas yhdessä itkeä niin että naurattaa ja nauraa niin että itkettää.

Haluan vaan teidän tietävän, että ootte korvaamattomia, ja että: 

mun tulee ikävä.

- Miila

KUULUMISIA

 Huh huh, vihdoin musta kuulee täällä blogin puolella taas. Mun viimeset viikot on menny (taas kerran...) ohi ihan hujauksessa, vaikkakin aika paljon on taas kerenny tapahtumaan. Nyt kuitenkin on siis käännetty lomavaihde päälle, jos sitä nyt voi lomaksi vielä kutsua. Kesätöitä heti alkuun ja säiden puolesta tuntuu ihan syksylle, joten mun kesälomafiilis on siis jossain kaukana pois. Mutta hei, ehkä se sieltä pian tulee! :-)

Nyt kuitenkin vähä paluuta mun menneisiin päiviin ja viikkoihin!

1. Väsynyt mutta iloinen lomalainen kera uusien kesähiuksien. Vaaleet raidat ei koskaan voi olla huono vaihtoehto, ja tuo just sopivasti uutta ilmettä näin kesäksi munkin hiuksiin! :-) // 2. Niin hullulta kun sen tuntuu ja kuulostaakin, tuun viettämään mun seuraavan lukiokoulupäivän vasta monen SADAN (mitä ihmettä, puhutaan sadoista...) päivän päästä. Okei, oon silti varma, että oon takasin Seinäjoen lukion käytävillä ennemmin ku edes saatan tajuta. Tää aika vaan kuluu niin nopeesti... // 3. "Jaanan kullanmuruset - winners", kiitos 14A ensimmäisestä lukiovuodesta! Pysykää just tollasina, ootte kaikki aivan huippuja :-) i'm gonna miss u guys! // 4. Kun nää Suomen (tai ainakaan Seinäjoen...) säät ei oo oikeen suosinu nyt alkukesästä, en oo ollenkaan pahalla seurannu Monroen sääennusteita. Monena päivänä täyttä aurinkoa ja lämpötilat hipoo joka päivä melkein +30 asteen lukemia. Ei huono!

1. Viime viikon sunnuntaina saatiin Nellin kans vihdoin (eihän siihen tarvittu ku reilu vuosi...) aikaseks lähteä rullaluistelemaan. Samalla käytiin kesän ekoilla pehmiksillä ja saatiin myös naapurilta huvittuneet katseet meidän jarrutustaidoista... Hahah. // 2. Lauantaina juhlittiin Anskua ja vietettiin ihanat ylioppilasjuhlat. Ai vitsit miten kiitollinen saankaan olla mun omasta "isosiskosta". Suuret onnittelut vielä näin myöhässä kaikille lakin saaneille! // 3. No words needed. Tää kuva tiivistää niin hyvin mun viimesen koeviikon fiilikset, joten se oli vaan aivan pakko saada jakaa vielä teidän kans. // 4. Vielä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä nopea lauantain juhlien snapchat-räpsy Nellin kanssa. Puss och kram!

"Who knows where life will take you, the road is long. But in the end, the journey is the destination."


Ja jos vielä palataan vähän kuulumisiin, niin nyt viime aikoina musta on tuntunu ihan sille, että mun fiilikset heittäis kokoajan kuperkeikkaa. On tapahtunu kaikenlaista ja on ollu ns. kunnon vuoristorataa, mutta luultavasti (ja myös kuulemma...) kuuluu asiaan, haha. Kuitenkin aina kaiken sekavuuden ja jännityksenkin keskeltä oon aina löytäny se ilon, halun ja innostuksen. Aina välillä mun mieleen iskostuu se fakta, että oon oikeesti lähdössä pois 10 kuukaudeksi (esimerkiksi tänään kun sain mun USAn maansisäset lentoliput sähköpostiini, whaaaat ???), mutta välillä taas en voi sisäistää VIELÄKÄÄN tätä kaikkea. Noh, viimestään pakkauksen ja hyvästien kohdalla tuun varmasti sen tajuamaan. Okei, ei mietitä niitä vielä, jooko?

En kuitenkaan voi tietää etukäteen mitä seuraava vuosi tuo mulle tullessaan, enkä voi sanoa olevani täysin valmistautunut kaikkeen mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan, mutta voin sanoa, että oon valmis kokemaan sen kaiken. Tän kesän jälkeen (72 päivän päästä... MITÄÄÄH ?!?!) tuun lähtemään Amerikkaan ja muodostamaan uuden elämän sinne. Ei varmastikaan tule olemaan helppoa, mutta sitäkin varmemmin sen arvoista.

Nyt loppuun vielä yks mun viime aikojen lemppariteksteistä.

@weheartit

Yrittäkäähän kaikki nauttia lomasta, vaikka säät ei ainakaan vielä aivan täysillä suosikkaan! Nyt tääkin menee unten maille, että huomenna jaksaa herätä töihin. Kuullaan! :-)