IT'S TIME TO GO

Heippa kaikki rakkaat!
Mistäköhän sitä edes oikeen alottais. Okei, ehkä siitä, että mä oon tällä hetkellä matkalla Helsinkiin. Matkalla neljän New York -päivän jälkeen Utahiin, Monroeen. Matkalla kohti mun Amerikan vuotta ja elämää. Matkalla kohti mun unelmia. Ja niin, nyt oon jättänyt Seinäjoen tutut kadut taakseni. Kodin, isoveljet, ystävät, sukulaiset. Kaiken tutun ja turvallisen.

Elikkä siis mun seikkailu alkaa huomenna aamulla, kun lento lähtee Tukholman kautta kohti New Yorkia. Exploriuksen vaihtovuoden hintaan kuuluu siis 4 päivän aloitusleiri eli Soft Landing Camp Nycissä, jossa yhdessä pohjoismaalaisten vaihtarien kanssa tutustutaan kaupunkiin, kierretään kaikki tunnetuimmat nähtävyydet, kulutetaan ensimmäiset dollarit alennusmyynneissä (aivitsit mä nautin!!), kärsitään varmasti jet lagista ja muutenkin vietetään aikaa yhdessä ennen perheisiin siirtymistä! 
My nyc girls, Emilia and Tuva, are you ready ?! ;-)
19. päivä mun matka jatkuu Phoenixin kautta Salt Lake Cityn lentokentälle ja sieltä sitten edelleen pikkuruiseen Monroeen.

"We travel not to escape life, but for life not to escape us."

Nyt fiiliksiin. Jännittää, innostuttaa (voiko noin edes sanoa?), itkettää, hymyilyttää ja myös vähän pelottaa. Kaikkea samaan aikaan. En tiedä kuinka se on edes mahdollista, mutta siltä musta oikeesti vaan tuntuu. Huomenna tämä tyttö kohtaa aivan viimeset hyvästit ja kyyneleet, kun on aika seisoa lentokentällä kera mun jäätävän kokosten matkalaukkujen, ja sanoa heipat äitille ja iskälle 10 kuukaudeksi. Ja jos jotain oon näistä monista hyvästeistä viikkojen sisällä oppinu, niin kaikista pahinta on katsoa viimeisen kerran taakse ja kyyneleet silmissä tajuta, että nyt on tullu se aika. Aika hyvästellä. Aika lähteä kauas maailman toiselle puolelle.
  
Musta tuntuu tällä hetkellä sille, että tätä kaikkea ei voi edes täysin sisäistää ennenkuin se on oikeesti tapahtunut. Ennenkuin on oikeesti astunut yksin lentokoneeseen ja tajunnut esimerkiksi sen, että siitä lähtien kaikki täytyykin hoitaa englanniksi (joka ei muuten tän tytön vahvuuksiin kuulu... mutta eiköhän se siitä sitten pikkuhiljaa!). Ymmärtänyt, kuinka erilaista elämä tulee olemaan ilman tuttuja läheisiä ihmisiä konkreettisesti ympärillä. Laskeutunut Salt Lake Cityn kentälle ja kohdannut faktan, että koko elämä täytyy nyt rakentaa uudestaan sinne. Tehdä talosta koti, tuntemattomista ihmisistä toinen perhe ja kaverit, Monroesta kotikaupunki... Luoda kaikki alusta. Mutta hei, kaikki tulee varmasti olemaan sen arvoista!

Niinkuin tosi monet ihmiset on mulle sanonu, että tästä vuodesta tulee varmasti unohtumaton ja yks parhaista mun elämässä.  Helppoa se ei tuu olemaan, mutta ainakin se tulee opettamaan niin paljon. Tällä hetkellä on niin levoton olo, ettei tiedä mitenpäin pitäisi olla, mutta mä olen valmis. Valmis kokemaan Amerikan elämän vuodessa.

"It's not a year in your life, it's a life in a year."

Tän sanominen tuntuu samalla niin siistiltä, hullulta ja oudolta, mutta seuraavan kerran musta kuuluu kirjaimellisesti maailman toiselta puolelta. Koulu mulla alkaa 25.päivä ja jo sitä ennen meillä on pieniä suunnitelmia hostperheen kanssa. Juuri sen takia en voikaan luvata mitään postaustahdista, mutta halukkaille onkin mahdollisuus seurata vähän helpommin mun vuotta instagramista, ja sieltä mut löytää nimellä @miilaq. Toivotaan, että sen suurempia mutkia ei tulis matkaan, ja että kaikki sujuis hyvin!

 Tsemppiä kovasti kaikille kouluun ja yrittäkäähän nauttia vielä lämpimistä säistä! Ootte todellakin mun ajatuksissa. Se on kirjaimellisesti menoa nyt.
On tullu aika toteuttaa unelmia. 
Less than 22 hours to go! 
Haleja, Miila